Olisinpa minäkin kaunis

olisinpa minäkin kuuma

olisinpa minäkin hoikka

mahtuisinpa niihin vaatteisiin

joita haluan

olisinpa terve


osaisinpa rakastaa itseäni



vihaan itseäni

Kukkuu

Tällain nopee päivitys, oon koulussa enkun kurssilla jossa kirjotetaan luovaa tekstiä blogiin joten aattelin mainostaa sitä blogia täällä:
http://writingisthescape.blogspot.fi/
kiitos ja hei!

Long time no see, eh?

Tosiaan tää haasteblogi on vähän jäänyt, mutta aattelin nyt kohtuuden nimissä tulla päivittelee.

Elokuussa jätin mun eksän, en siitä jaksais jauhaa joten lyhyesti: se oli ikävä ihminen loppujenlopuks ja mä tajusin liian myöhään että se suhde ei oikeesti ollu kummankaan edun mukainen. 

Se siitä, mun elämässä on nimittäin tapahtunut jotain paljon parempaa kuin toi mun eksä. Tajusin elokuussa nimittäin että mun elämässä on aivan helvetin upea ihminen, jota kohtaan mulla on tunteita. Siinä sitten vähän juteltiin ja niin kävi, että sillä oli kanssa mua kohtaan tunteita. No, koska olin just eronnut, halusin pitää vähän matalaa profiilia. Mut kuitenkin tajusin että oli oikeesti hyvä asia että jätin sen koska tää tyyppi on potenssiin miljoona kertaa upeampi ihminen kaikin puolin, enkä olis kyllä jättänyt tätä seikkailua väliin mistään hinnasta. 

Nyt sitten viime viikonloppuna se oli meillä ja rehellisesti sanottuna paras viikonloppu ikinä. Olkoonkin että molemmat oksennettiin punaviiniä lauantaiyönä ja että vedin kaverille itkupotkuraivarit laskuhumalassa. Sunnuntaina sitten kävi vähän niin että päätettiin virallistaa tää meidän juttu ♥️ 

(Katsokaa nyt miten ihana se on)

Ylvis

Nää norjalaiset ääliöt on vieny mun sydämen kokonaan. En oo viimeseen pariin viikkoon tehny muuta ku kuunnellu niiden biisejä. Ei kyllä mua haittaa. Voi ku ne tulis Suomeen. ♥️

Bård on mun bae, se on noista kahdesta se enkelin näköinen, Vegard puolestaan (eli se turkkilainen postimies) on Vallun rakkaus. Ollaan ehkä pikkasen noloja mut ei haittaa!

Moi

Oon vitusti myöhässä tän postauksen kanssa mutta ei välitetä siitä. Pakko tulla avautuu jonnekin. Oon miettinyt että miks oon aina toinen, kolmas tai sadasviidestoista vaihtoehto suurimmalle osalle kavereista. Onneks on kyllä muutama sellanenkin ystävä, joka tulee puhumaan itse ja haluaa viettää aikaa ilman että joudun kysymään 72739202 kertaa itse että lähettäiskö jonnekin.

Yläasteella mulla oli kavereina yhdet sisarukset ja koska me asuttiin lähekkäin ni mentiin usein samaa matkaa kouluun ja tälleen. Vähitellen huomasin, että mä kysyn molempia aina jonnekin, mä pidän sitä kaverisuhdetta yllä, eikä kumpikaan niistä ottanut ikinä vapaaehtoisesti muhun mitään yhteyttä. Päätin tehdä testin, että en puhu kummallekaan ennen kuin ne tulee itse puhumaan mulle. Tilannehan on se, että vieläkään ei sieltä suunnalta oo kuulunut yhtään mitään. 

On ehkä lapsellista ahdistua siitä että kaverit laittaa someen yhteiskuvia muiden kavereidensa kanssa ja hehkuttaa miten kivaa niiden kanssa on, samalla kun mä istun taas yksin kotona ja mietin, että miks mun kaa ei ikinä tehdä sitä samaa. Ehkä mä sit oon lapsellinen, mutta haluaisin joskus olla etusijalla jonkun elämässä. Viimeks tänään tajusin, että ihminen jonka luulin olevan mun hyväkin ystävä ei koskaan puhu mulle vapaaehtoisesti ja hirveen usein myös ignooraa mun viestit. Surettaa. 

Mutta onneksi mulla on olemassa ystäviä, joille oon oikeesti olemassa. Special thanks goes to Vallu ♥️

Moi

Oon ollut nyt useamman viikon töissä ja jouduin menee lääkäriin ku kädet aukes. Nyt mulla on neljää eri rasvaa ja antibioottikuuri :D toivottavasti noi nyt auttais sit ja nää kädet paranis. 

Huomenna tulee ystäväni Vallu meille :3 en malta oottaa! Lisäks saan ens viikolla palkan woop 

             Ottakaa siitä pentu-Retu

Kukkuu

Voisin siis kerrankin olla ahkera ja tehdä tän postauksen kunnolla etuajassa! Mitäs kaikkea mä siis oon touhunnut?
Ihan ekana tulee tietysti mieleen kesäloman alkaminen ja siitä sitten serkkutytön ristiäiset, jotka siis tosiaan oli samana päivänä kun koulut loppui. Myöskin sinä päivänä olin pitkästä aikaa Tavastialla! Linda raahas mut katsomaan Pariisin Kevättä ja oli kyllä huikea kokemus, mun eka K-18 keikka XD
Sit tossa 1.6 aloitin mun uudessa työpaikassa elikkäs mäkkärissä. Oon tosiaan ollu siellä nyt vasta kaks päivää (tänään vapaapäivä) ja siellä on kyllä ihan kivaa! Mulla on hirveen mukava ja kärsivällinen kouluttaja.  Osaan jo tehdä juustohampparin ja tuplajuuston, Big Mac on vähän hakusessa vielä.

Ai niin sit olin toukokuun puolella katsomassa Hyviä ja Huonoja Uutisia studiossa ja sen jälkeen tapasin Henkka Hyppösen ja Niina Lahtisen ♥♥♥♥♥

Voisin vaikka tosta Pariisin Keväästä selittää. Se eros aika paljon niistä keikoista joissa oon ollu aiemmin ja suurimmaks osaks just siks että se oli K-18 =  ei ollu kiimasia pikkutyttöjä survomassa väkisin eturiviin kyynärpäätaktiikalla. Toisekseen siinä lavan ja yleisön välissä ei ollut ihme kyllä sitä sellasta turva-aitaa ollenkaan! Me kun päästiin eturiviin ni siinä sit chillattiin nojaamalla lavaan :D keikan jälkeen sain ruinattua plektran ja settilistan, tosin listan annoin sit Lindalle koska oon joku ihanin ihminen ikinä. Okei en keksi enempää mitää lätinää joten laitan kuvia